Ohjeita nartun omistajalle

Labradorinnoutajakerho tarjoaa jalostusneuvontaa yhdistyksen jäsenille, metsästyslinjaisille on oma jalostusneuvojansa.

Labradorinnoutaja kuuluu Suomen Kennelliiton PEVISA-ohjelmaan, eli pentueen rekisteröinnin ehtona on vanhempien terveystutkimukset. Nartun, jonka astuttamista harkitaan, tulee olla lonkka- ja kyynärnivelkuvattu ja sillä tulee olla voimassa oleva (alle 24 kk vanha) silmätarkastuslausunto. Röntgenkuvat tulee olla lausuttu Suomen Kennelliitossa ennen astutusta. Suomessa silmätarkastuksia suorittaa vain pieni joukko eläinlääkäreitä, joten huolehdi ajoissa koiralle silmätarkastusaika. Joillakin paikkakunnilla järjestetään ns. joukkotarkastuksia, joita voi tiedustella paikallisilta eläinlääkäriasemilta. Samoin mahdolliset geenitestit tulee teettää hyvissä ajoin ennen astutusta, sillä tulosten saaminen laboratorioista voi viedä muutaman viikon.

Yhdistyksellämme ei ole varsinaisia minivaatimuksia jalostuskoirille. Kasvattajan tulisi tarkoin miettiä ennen astutusta onko narttu sovelias jalostuskoiraksi. Ensinnäkin, jokainen kasvattaja on omalta osaltaan vastuussa koko rodun jalostuksesta ja tasosta. Toiseksi, kasvattajan tulisi miettiä onko nartussa riittävästi sellaisia ominaisuuksia, joiden vuoksi pennunostaja haluaisi saada pennun juuri tästä nartusta.

Terveys tulisi aina asettaa ensimmäiselle sijalle yhdistelmää suunniteltaessa, mutta toki muutkin tulokset ovat tärkeitä. Näyttelytulokset kertovat rodunomaisesta ulkonäöstä ja olemuksesta, ja näyttelykoiraa etsivälle vanhempien näyttelytulokset ovat ehdoton vaatimus. Metsästykseen tai käyttöpuolelle koiraa etsivälle on toki tärkeää tietää käytetäänkö pennun vanhempia esimerkiksi käytännön metsästykseen, mutta tämän arvioiminen voi olla hyvinkin subjektiivista, siksi koetulokset ovat tällä puolella erityisen tärkeitä. Haettiinpa koiraa minkälaiseen käyttötarkoitukseen hyvänsä, ainoa luotettava tapa mitata koiran ominaisuuksia ovat näyttely- ja koetulokset. Kotikoiraakin etsivillä on laatuvaatimuksia pentujen vanhempien suhteen, jos ei muita niin ainakin terveys.

Kaikkien narttujen ei ole tarpeellista saada pentuja. Se ei ole mitenkään nartun terveydelle eduksi tai välttämätöntä. Labradori on tällä hetkellä rekisteröintitilastojen kärjessä, joten pentuja syntyy runsaasti. Pennuille voi olla vaikea löytää koteja, jos narttu ei ole esimerkiksi täysin terve (lonkat, kyynärpäät, silmät). Jos tarjolla on esimerkiksi kaksi pentuetta, joista toisen vanhemmat ovat täysin terveitä ja toisen vanhempien terveystuloksissa on puutteita, on erittäin todennäköistä, että pennunostaja näitä kahta yhdistelmää vertaillessaan valitsee sen, jossa molemmat vanhemmat ovat terveitä. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että pennuista on kaiken kaikkiaan ylitarjontaa, kasvattajan on mietittävä tarkkaan onko mahdollisten yli-ikäisten myymättömien pentujen hoitamiseen resursseja. Tämä koskee kaikkia yhdistelmiä, mutta on selvää, että terveiden ja meritoituneiden vanhempien pennuille löytyy helpommin kodit.

Sekin kannattaa huomioida, ettei pentueen isäksi suunnittelemasi siitosuroksen omistaja ehkä hyväksykään narttua, jos sen terveystiedoissa on huomauttamista, tai sillä ei ole mitään tuloksia. Kaikista näistä edellä mainituista syistä johtuen kannattaa miettiä todella tarkkaan astuttaako narttunsa. Se voi olla mitä erinomaisin koira juuri omalle perheelleen, mutta siitä ei ole ehkä tarpeellista tehdä jalostuskoiraa. Jos astutuksen motiivi on esimerkiksi saada omalle koiralle kaveri, varmasti helpommalla pääsee ostamalla pennun!

Kun terveys- ja muut tulokset ovat kunnossa, on aika ruveta miettimään sopivaa urosta. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että koira tulisi astuttaa suhteellisen samantyyppisellä uroksella. Näyttelysuvuista polveutuvan nartun pennuista ei siis tule ”kauniita metsästyskoiria”, jos se astutetaan metsästyslinjaisella uroksella. Karkeasti yleistäen voidaan sanoa, että metsästyslinjaiset labradorit ovat oma ryhmänsä, ja niiden jalostukseen käytetään lähinnä toisia metsästyslinjaisia.  Muissa, ns. ”perinteisissä  linjoissa”, esiintyy enemmän vaihtelua, ja kasvattaja voi yhdistelmissä painottaa haluamiaan ominaisuuksia. Jollekulle näyttelytulokset ovat tärkeimpiä, joku haluaa yhdistää ulkomuodon ja käyttöominaisuudet jne…

Vaikka minkäänlaista värijalostusta ei pidä suosia, värivirheiden välttämiseksi tulevan pentueen värejä täytyy miettiä etukäteen. Tietoa värien periytymisestä. Lähinnä ongelmia saattaa tulla silloin, jos kumpikin vanhemmista periyttää kaikkea kolmea väriä.

Mietittyään suurin piirtein minkälaista urosta haluaisi käyttää, kasvattaja voi tehdä jalostustiedustelun. Jalostustiedusteluissa voi esittää toivomuksia uroksen värin, terveyden, tulosten ja sijainnin suhteen. Toivomuslistan tulisi kuitenkin olla sen verran väljä, että jalostustoimikunnalla on realistisia mahdollisuuksia täyttää kasvattajan toiveet. Jalostustiedustelussa voi esittää myös omia urosehdotuksia, mikä onkin toivottavaa. Jalostusneuvonnalla pyritään auttamaan kasvattajaa alkuun, eli nartunomistajalle annetaan urosehdotuksia tai kasvattajan omia urosvalintoja kommentoidaan. Tarkoitus on aktivoida nartunomistajaa itsekin miettimään omia motiivejaan ja tavoitteitaan kasvattamisen suhteen. Vastuu jalostustyön tuloksista on aina nartunomistajalla itsellään.

Kasvattaja voi myös alkaa etsiä urosta itsenäisesti. Kasvattajien kotisivuilta löytyy tietoja jalostukseen tarjottavista uroksista, toinen erinomainen informaation lähde on yhdistyksemme vuosikirjat. Myös Labradori -lehdestä löytyy koirien kuvia ja tuloksia. Ilman muuta paras tapa löytää mieluinen uros on seurata rodun tapahtumia paikanpäällä, esimerkiksi kokeissa ja rodun erikoisnäyttelyissä. Jos nartunomistaja on ostanut koiransa aktiiviselta kasvattajalta, tältä saa yleensä kullanarvoista apua ja neuvoja kasvatustyön alkutaipaleella. Laadukkaita uroksia ei juuri koskaan mainosteta muualla kuin rotujärjestön omissa julkaisuissa. Kannattaa suhtautua epäluuloisesti lemmikkipalstojen tai muiden koiralehtien ”siitokseen tarjotaan” – ilmoituksiin.

Urosta koskevat luonnollisesti samat laatuvaatimukset kuin narttua. Mikäli nartulla on jotain puutteita, uroksen tehtäväksi jää kompensoida niitä. Nartun omistajan kannattaa tarkistaa uroksen tulokset jalostustietokannasta. Kokematon uroksen omistaja ei välttämättä tiedä, että uroksen silmätarkastuksen tulee olla voimassa jne. Jos nartulle on tehty geenitestejä, joiden mukaan se kantaa tai sairastaa jotain sairautta, uroksen tulee luonnollisesti olla tältä osin testattu ja normaali. Mikäli narttusi on ”normaali”, huomaa, että sille voi käyttää mitä tahansa siitospartneria, jälkeläisethän eivät voi sairastua. Rodun geneettisen monimuotoisuuden kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että ”kantaja” tai ” sairas” –tuloksenkin saaneita uroksia käytettään jalostukseen.

Ulkomainen uros on aina kiinnostava vaihtoehto. Skandinavian ja FCI-maiden terveystulokset ovat suurin piirtein yhteneväisiä Suomen terveystulosten kanssa, mutta esimerkiksi USA:ssa ja Englannissa käytetään erilaista skaalaa. Varmista jalostustoimikunnalta ja/tai Suomen Kennelliitosta miten tämä vaikuttaa rekisteröintiin.  Yhdistyksemme puoltaa kaikkien ulkomaisten urosten käyttöä, joten tämän ei pitäisi olla ongelma, mutta asiat on hyvä tarkistaa etukäteen. Rodunjalostuksenkin vuoksi olisi tärkeää huolehtia siitä, että ulkomaiset sulhaskandidaatit ovat mahdollisimman terveitä.

Suomessa on välillä ulkomaisia uroksia ns. siitoslainassa. Uroksen Suomessa oleskelun pituudesta riippuen niitä koskevat erilaiset rekisteröintimääräykset kuin ulkomaisia siitosuroksia. Näistäkin asioista kannattaa varmistua ennen astutusta.

Nartun omistajan tulee mielellään ottaa yhteyttä uroksen omistajaan hyvissä ajoin ennen juoksun alkua. Uroksen ja nartun omistajan kannattaa keskustella koiristaan ja varmistua niiden yhdensopivuudesta.  Samalla sovitaan astutusmaksuista ja muista käytännön järjestelyistä. Suomessa tässä rodussa on yleinen käytäntö maksaa ns. ”hyppymaksu” astutushetkellä, ja samankokoinen summa jokaisesta elävästä pennusta pentujen synnyttyä. Kannattaa sopia siitäkin, onko astutusmaksun maksamiselle joku takaraja. Yleensä se maksetaan viimeistään siinä vaiheessa, kun pennut lähestyvät luovutusikää, sillä kasvattaja ei saa uroksen omistajan allekirjoittamaa rekisteröintiin vaadittavaa astutustodistusta ennen kuin astutusmaksu on kokonaisuudessaan maksettu.

Kasvattaja voi markkinoida pentuja yhdistyksemme pentuvälityksen kautta. Pentujen vanhemmille on tietyt minimiterveysvaatimukset, jotka kannattaa huomioida ennen astutusta. Pentuvälitys on maksullinen ja kasvattajan on oltava kerhon jäsen. Kasvattaja on velvollinen maksamaan välitykseen ilmoittamansa pentueen ostajat yhdistyksen pentuejäseniksi.