Pää

Kallo leveä ja puhdaslinjainen, otsapenger selvä. Posket eivät saa olla turpeat. Leuat vahvat ja keskipitkät, vahvat hampaat. Kuono voimakas, ei suippeneva. Leveä kirsu ja sieraimet hyvin kehittyneet.

Pää on rodulle erittäin tärkeä erityispiirre, jonka kuvailu rotumääritelmässä on varsin suppea. Labradorin pään tulee olla voimakas olematta karkea; linjakas ja puhdaspiirteinen. Kallon tulee olla leveä, muttei kuitenkaan niin leveä kuin esimerkiksi rottweilerilla. Kuono-osan tulee olla voimakas suhteessa kallon leveyteen, ei kuitenkaan niin voimakas, että kuono-osa suhteessa kallo-osaan antaisi “laatikkomaisen“ vaikutelman. Kuono-osan tulee kuitenkin olla niin voimakas, ettei vaikutelma ole kiilamainen.

Leveät, ulkonevat posket ovat virhe. Pään tulisi kuitenkin olla kauttaaltaan täyteläinen. Usein näkee päitä joissa täyteläisyys puuttuu etenkin silmien alta, vaikka pään muoto ja mittasuhteet muuten olisivatkin oikeat.

Sekä edestä että sivulta päin katsottuna kallon tulisi olla melko litteä. Labradorin kallo ei saa pyöristyä “kupolimaisesti“. Huomaa että korvien kiinnitys ja asento vaikuttavat kallosta saatavaan vaikutelmaan!

Mittasuhteiltaan kallo ja kuono-osa ovat jotakuinkin 1:1. Kuono-osan tulee olla täyteläinen sekä edestä että sivulta katsottuna, alaleuka on pyöreä ja voimakas. Myös päätä arvostellessa on huomioitava rodun käyttötarkoitus noutajana. Labradorin leukojen ja kuono-osan tulee olla niin voimakkaat, ettei kookkaammankaan riistan kantaminen tuota sille vaikeuksia.

Kallon ja kuonon linjojen tulee olla yhdensuuntaiset. Otsapenger on selvä. Heikot otsapenkereet ovat erittäin yleinen virhe rodussamme. Otsapenkereen puuttuminen tekee päästä epätyypillisen. Tähän olisi niin kasvattajien kuin rotua arvostelevien tuomareidenkin syytä kiinnittää enemmän huomiota - vaikuttaa siltä, että virheen yleisyys on tehnyt siitä melkein hyväksyttävän!

Labradorin huulet eivät saa olla riippuvat tai runsaat kuten esim. bernhardilaisella. Ylähuuli ei saa ulottua alaleuan linjan yli, mutta ylähuulen tulee juuri ja juuri peittää alahuuli. Kirsu on voimakas, mutta ei ulkoneva. Kuono kirsuineen on pyöreän täyteläinen. Kirsun väri on keltaisella koiralla musta, mutta voi vaalentua vuodenajoista tai kiimakierrosta johtuen.

Mikäli keltaisella koiralla huulien ja silmäluomien pigmentti on voimakas ja vain kirsu on hieman vaalentunut, voidaan sen katsoa johtuvan em. syistä eikä synnynnäisesti heikosta pigmentistä. Ruskealla koiralla ei voi olla mustaa pigmenttiä, kirsun väri on sama tai hieman vaaleampi kuin turkin väri. Keltainen koira, jolla on ruskea pigmentti, on värivirheinen.

Yleisimpiä pään virheitä:

• puuttuva tai heikko otsapenger
• karkea kallo ja leveät posket (“rottweiler-pää)
• heikot ja kapeat kuono-osat (“snipi-kuono“), kiilamaisuus
• “houndimainen“ pää riippuvine huulineen

Huom! Nuoren koiran pään ei luonnollisestikaan tule olla yhtä voimakas kuin aikuisen. Pää voi kehittyä pitkälle kolmannelle ikävuodelle, ja tietynlainen pään keveys nuorella koiralla on täysin sallittua, mikäli pään muoto ja mittasuhteet muuten ovat oikeat.