Terveys

Labradorinnoutaja on suhteellisen perusterve koirarotu. Rodun yleisimmät terveysongelmat ovat atopia ja erilaiset luusto-ongelmat. Näiltä sivuilta löydät tietoa rodussa esiintyvistä sairauksista ja vioista, geenitesteistä ja Kennelliiton jalostustietojärjestelmän käytöstä. Terveysasioita on myös laajasti ja perusteellisesti käsitelty labradorinnoutajien jalostuksen tavoiteohjelmassa eli JTO:ssa. Labradorinnoutajilla on voimassa perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma, PEVISA.

Kennelliiton sivuilta löytyy jalostustietojärjestelmä, jonne on koottu kaikkien Suomessa rekisteröityjen koirien perustiedot, sukutaulut, terveystiedot ja näyttely- ja koetulokset, sekä erilaisia tilastotietoja. Järjestelmä laskee myös sukusiitoskertoimet suunnitelluille yhdistelmille sekä erilaisia terveysindeksejä. Tietoa voi etsiä mm. koiran rekisterinumerolla tai nimellä, ja järjestelmästä on mahdollista tehdä erilaisia hakuja. Sieltä voi tutkia koiriensa sukulaisten terveystietoja, kasvattiensa tuloksia jne. On toivottavaa, että narttunsa astuttamista suunnitteleva kasvattaja tarkistaa esimerkiksi urosehdokkaiden tulokset ja terveystiedot järjestelmästä, ja muutenkin tutkailee koirien ja niiden lähisukulaisten tietoja ja terveystuloksia.

Lonkka ja kyynärnivelten kasvuhäiriö

Lonkkanivelen kasvuhäiriö eli lonkkaniveldysplasia on koirien tunnetuin nivelvika. Kyseessä on kehityshäiriöstäjohtuva nivelkuopan ja nivelnastan keskinäinen epäsopusuhtaisuus. Muutoksia tutkitaan röntgenillä, ja vika luokitellaan FCI:n asteikolla A – E, jossa A tarkoittaa normaalia niveltä, B rajatapausta, C lievää, D kohtalaista ja E vaikeaa kasvuhäiriötä.

Vakavuusasteesta riippuen lonkkaniveldysplasia saattaa vaikeuttaa koiran jokapäiväistä elämää ja varsinkin sen käyttämistä työkoirana. Oireiden vakavuus on yleensä suhteessa syntyneeseen nivelrikkoon. Lieväkin toispuoleinen vika voi aiheuttaa ontumaa. Vakavimmillaan lonkkaniveldysplasia voi johtaa koiran eutanasiaan.

Kyynärnivelen kasvuhäiriö (engl. elbow dysplasia, ED) on yleisin isojen ja jättikokoisten koirien etujalan nivelkivun ja ontumisen aiheuttaja. Kyynärnivelen kasvuhäiriön eri muotoja ovat varislisäkkeen (processus coronoideus) sisemmän osan fragmentoituminen, olkaluun nivelnastan (condylus humeralis) sisemmän osan osteokondroosi ja kiinnittymätön kyynärpään uloke (processus anconaeus). Kyynärnivelen inkongruenssia (nivelpintojen epäyhdenmukaisuutta) pidetään tärkeänä syynä kaikkiin edellä mainittuihin kasvuhäiriöihin ja myös se lasketaan kyynärnivelen kasvuhäiriöksi.

Kyynärnivelen kasvuhäiriön periytymisen mekanismit ovat epäselvät. Periytyminen on kvantitatiivista eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä. Yksi näistä geeneistä saattaa olla ns. suurivaikutteinen geeni. Kasvuhäiriön tyyppi vaihtelee eri roduilla, mikä viittaa siihen että aiheuttajina ovat eri geenit. Kyynärnivelen kasvuhäiriö on yleisempää uroksilla todennäköisesti urosten suuremman painon ja mahdollisesti myös hormonaalisten tekijöiden takia. Nykykäsityksen mukaan perinnöllisillä tekijöillä on suurin osuus kyynärnivelen kasvuhäiriön synnyssä, mutta ympäristötekijöillä on osuutensa sen ilmenemisessä. Toisin sanoen optimaalisella ruokinnalla voidaan mahdollisesti estää kasvuhäiriön kehittyminen yksilöllä, jolla on siihen perinnöllinen taipumus.

Kaikissa kyynärnivelen kasvuhäiriöissä oireet alkavat keskimäärin 4 – 7 kuukauden iässä. Tyypillinen oire on ontuminen, joka voi pahentua rasituksessa tai olla voimakkainta levon jälkeen. Ontuminen voi olla jatkuvaa tai ajoittaista. Omistajan voi olla vaikea havaita koiran ontumista, jos kasvuhäiriö on molemminpuolinen. Toisinaan kasvuhäiriö on molemmissa kyynärnivelissä, vaikka koira ontuu vain toista jalkaa. Usein oireet huomataan vasta aikuisiällä ja silloin oireet johtuvat sekundaarisesta nivelrikosta. Kiinnittymätön kyynärpään uloke ei välttämättä oireile nuorella koiralla ja se voi olla röntgenkuvauksen sivulöydös.

Kasvuhäiriöiden ja niiden erilaisten kirurgisten hoitojen tehosta ja pitkäaikaisennusteesta ei ole olemassa kattavia tutkimuksia. Leikkaushoidon hyöty on epävarma, jos nivelessä on jo selvät nivelrikon merkit. Kaikkien kyynärnivelen kasvuhäiriöiden seurauksena on ainakin hoitamattomana nivelrikko. Leikattuunkin jalkaan kehittyy yleensä aina jonkin asteinen nivelrikko, mutta sen määrä voi olla vähäisempää ja se voi kehittyä myöhemmin kuin ilman leikkausta hoidetussa nivelessä. Kyynärnivelen nivelrikko invalidisoi koiraa yleensä pahemmin kuin esim. lonkkien nivelrikko, koska koiran painosta noin 60 % on etuosalla. Nivelrikon hoidossa tärkeitä ovat painon pudotus, liikunnan rajoitus ja tarvittaessa käytetään myös tulehduskipulääkkeitä. Lisäksi voidaan käyttää nivelnesteen koostumusta parantavia lääkkeitä ja ravintolisiä.

Silmäsairaudet

Perinnöllinen harmaakaihi (HC)

Perinnöllinen harmaakaihi (HC) on linssin samentumissairaus. Kaihia on olemassa eri tyyppejä, riippuen siitä missä linssin osassa samentuma sijaitsee. Linssin takaosassa oleva kaihi ei laajene, mutta etuosassa oleva kaihimuoto laajenee, johtaen koiran näkökyvyn jonkinasteiseen heikkenemiseen. Kaihi on tavallisesti molemminpuolista. Jokaisella kaihimuodolla voi olla erilainen periytymismekanismi. Muilla roduilla useimmat kaihimuodot on todettu autosomaalisiksi resessiivisiksi, mutta labradoreilla saattaa esiintyä myös dominoivaa periytymistä.

Kaihin esiintymisen todennäköisyys on selvästi suurempi tietyissä labradorisuvuissa. Sairaita koiria ei suositella käytettävän jalostukseen, mutta joskus kaihi saattaa ilmetä vasta vanhemmalla iällä ja koiralla saattaa olla jo jälkeläisiä.

prcd-PRA etenevä verkkokalvon surkastuma

Etenevä verkkokalvon surkastuma, prcd-PRA tauti aiheuttaa nimensä mukaisesti verkkokalvon solujen etenevän surkastumisen ja tuhoutumisen ja johtaa täydelliseen sokeuteen. PRA periytyy yksinkertaisen resessiivisesti. Sairaus vaikuttaa koiran näkökykyyn vasta vanhemmalla iällä ja koiraa on jo voitu käyttää jalostukseen ennen kuin se sairastuu. PRA alkaa yleensä haitata koiran jokapäiväistä elämää silloin, kun koiralla esiintyy hämäräsokeuden oireita. Koirayksilöstä riippuu kuinka se sopeutuu sokeutumiseensa. Osa ei koe tilannetta mitenkään hankalana, osa joudutaan lopettamaan esim. käytöshäiriöiden vuoksi.

prcd-PRA:n toteamiseksi on olemassa geenitesti, joka paljastaa yksinkertaisesta näytteestä, onko koira sairauden kantaja, itse sairastuva vai täysin terve. Kantajat ovat ilmiasultaan terveitä ja niitä voidaan käyttää jalostukseen terveeksi testattujen koirien kanssa

Perinteistä, säännöllisin väliajoin tehtävää silmäpeilausta ei voida unohtaa geenitestin myötä, sillä muut silmäsairaudet eivät testistä selviä.

Stargardt (STGD) etenevä verkkokalvon surkastuma

Stargardt (STGD) on labradorinnoutajilla todettu uusi PRA-muoto (verkkokalvon rappeuma, silmäsairaus), joka tämänhetkisen tiedon mukaan ilmenee vanhemmalla koiralla, ensin valonarkuutena ja johtaa myöhemmin koiran sokeutumiseen.

Toistaiseksi ei ole tarkempaa tietoa siitä, miten paljon sairaus vaikuttaa koiriin.
Jalostustoimikunta seuraa tilannetta STGD:n suhteen.

STGD:n toteamiseksi on olemassa geenitesti, joka paljastaa yksinkertaisesta näytteestä, onko koira sairauden kantaja, itse sairastuva vai täysin terve. Kantajat ovat ilmiasultaan terveitä ja niitä voidaan käyttää jalostukseen terveeksi testattujen koirien kanssa

Perinteistä, säännöllisin väliajoin tehtävää silmäpeilausta ei voida unohtaa geenitestin myötä, sillä muut silmäsairaudet eivät testistä selviä.

Retinaalidysplasia (RD)

Retinaalidysplasia (RD) on synnynnäinen muutos silmissä, ja sitä esiintyy kolmea muotoa, joista totaali-RD (tRD) aiheuttaa verkkokalvon irtoamisen ja täydellisen sokeuden jo pikkupennuilla. tRD-sairauteen saattaa liittyä myös vakavia luuston kehityshäiriöitä. Kahta lievempää muotoa, multifokaali-RD:tä (mRD) ja geograafista-RD:tä (gRD) todetaan yleensä vasta aikuisilla koirilla silmäpeilauksen yhteydessä. Nämä RD-muodot aiheuttavat eriasteista verkkokalvon poimuttumista, ja voivat jossain määrin heikentää koiran näkökykyä.

Kaikki RD-muodot ovat periytyviä, mutta tarkasta RD:n periytymistavasta ollaan montakin mieltä. Ilmeiseltä kuitenkin näyttää, että ainakin tRD periytyy resessiivisesti eli molempien vanhempien on kannettava geeniä, jotta koira sairastuu. Jos koiran kummatkin vanhemmat ovat sairauden kantajia, koiralla on 50 % riski olla itsekin kantaja sekä 25 % riski itse sairastua. Todennäköisyys, että koiralla ei ole yhtäkään kyseistä sairautta aiheuttavaa geeniä, on 25 %. Jos vain jompikumpi vanhemmista on kantaja, 50 % jälkeläisistä on kantajia ja 50 % vapaita geenistä. Jos koiran vanhemmista toinen on sairas ja toinen terve, ovat kaikki pennut kantajia. Jos taas toinen vanhemmista tässä tapauksessa onkin kantaja, on 50 % jälkeläisistä kantajia ja 50 % sairaita.

Muita silmäsairauksia

Labradoreilla esiintyy myös entropiumia, eli silmän alaluomen sisäänpäin kiertymistä, ja ektropiumia, jossa luomikääntyy ulospäin. Entropiumissa luomen reunan ripset pääsevät hankaamaan silmän pintaa aiheuttaen jopavaikeita sarveiskalvon haavaumia. Ektropiumissa alaluomi taas ei suojaa silmää vaan päästää silmän ja luomenväliin muodostuvaan ”pussiin” roskia ja likaa.

Distichiasis eli ylimääräisiä silmäripsiä. Vakavammissa muodoissa ylimääräiset ripset saattavat hangata sarveiskalvoa ja aiheuttaa siihen jopa haavaumia. Lievimmillään distichiasis on vainl öydöksiä silmätarkastuksen yhteydessä eikä se vaikuta koiran elämään tai jalostuskäyttöön. Kahta distichiasis-koiraa ei kuitenkaan suositella paritettavan.

Geenitestattavat sairaudet

Labradorinnoutajilla on jotain sairauksia, jotka voidaan todeta geenitestillä. Näiden sairauksien periytymismekanismi on resessiivinen, mikä tarkoittaa sitä, että sairastuakseen koira tarvitsee sairautta aiheuttavan geenin kummaltakin vanhemmaltaan. Ns. "kantaja" on ilmiasultaan terve koira, joka periyttää sairautta, mutta ei itse ole sairas. Kantajakoiraa ja jopa geenitestissä "sairaaksi" todettua koiraa voidaan käyttää siitokseen. Tällöin sille käytettävän parituskumppanin tulisi olla geeniperimältään terve eli ”normaali”.

Labradoreilla geenitestejä on saatavana seuraaviin sairauksiin:

prcd-PRA, ”Progressiivinen Retinan Atrofia” on perinnöllinen verkkokalvon surkastuma, joka johtaa sokeuteen. Geenitestin ansiosta prcd-PRA on nykyään erittäin harvinainen
EIC, ”Excercise Induced Collapse” on kovan rasituksen ja kiihtymistilan seurauksena syntyvä koiran takapään lyyhistyminen. Koira palautuu levon jälkeen normaaliksi, mutta kohtaus voi uusiutua. ”Kantajia” ja ”sairaita” löytyy kannasta melko paljon, mutta sairaista koirista vain osa saa kohtauksia.
RD/OSD, "Oculoskeletal dysplasia" on syndrooma, johon liittyy verkkokalvon vajaakehitys sekä luuston kehityshäiriöt.
CNM, ”Centronuclear Myopathy” on nuorilla koirilla esiintyvä vakava lihassurkastuma sairaus. Tätä sairautta on todettu toistaiseksi vain metsästyslinjaisilla koirilla.
HNPK, ”Hereditare Nasal Parakeratosis” on nasaalinen parakeratoosi eli kansanomaisemmin kuivakirsuisuus. Sairaan koiran kirsu on kuiva ja halkeileva. Toistaiseksi metsästyslinjaisissa koirissa ei ole tavattu HNPK:ta.
MFD/SD2, ”Mild Form of Dwarfism” on lievä kääpiökasvuisuuden muoto, jota on todettu metsästyslinjaisilla koirilla. MFD –koirat ovat pienikokoisia ja lyhytraajaisia, varsinkin etujalat saattavat olla normaalia lyhyemmät. Kyseessä on pikemminkin rakenteellinen ominaisuus kuin sairaus, mutta koirien testausta pidetään suotavana, jottei ”tappijalkaisuus” ja pieni koko pääse yleistymään kannassa.
STGD, "Stargardt" on labradorinnoutajilla todettu uusi PRA-muoto (verkkokalvon rappeuma), joka tämänhetkisen tiedon mukaan ilmenee vanhemmalla koiralla, ensin valonarkuutena ja johtaa myöhemmin koiran sokeutumiseen.